Chez Dominique

Yksi elämäni suurista rakkauksista on hyvä ruoka. Sen vuoksi ei ehkä olekaan ihme, että unelmieni joukkoon on jo pitkään kuulunut vierailu Suomen hienoimmassa ravintolassa, Chez Dominiquessa - ja muutama päivä sitten unelmani toteutui erään ystäväni suosiollisella avustuksella.

Chez Dominiquen ja jonkun Chico'sin ero on melkein käsin kosketeltava. Älkää ymmärtäkö väärin, mitä pidän Chico'sin hampurilaisista ja käyn mieluusti herkuttelemassa Kaisaniemen thaibuffetissa. Silti, kyllä ne michelin-tähdet näkyvät eivätkä vain herkullisina ja mielikuvituksellisina annoksina lautasilla. Se, mitä itse arvostan luksusravintoloissa korkealle on palvelu. Chez Dominiquen pienessä salissa oli lukuisa joukko ystävällisiä tarjoilijoita täyttämässä asiakkaiden kaikki tarpeet. Joku tarjoilijoista oli aina paikalla opastamassa WC-kabinettiin tai auttamaan tuolin kanssa ja asettamassa lautasliinan polvilleni. Chez Dominiquessa todella tunsi olevansa asiantuntevan huolenpidon kohteena.

Joku sanoo tässä vaiheessa, että totta kai tarjoilijat pokkuroivat, koska he saavat siitä rahaa. Niin, sehän on se koko jutun idea. Eivät tarjoilijat ole sukulaisiani, joiden voi olettaa olevan ystävällisiä siksi, että jaamme osan samoista geeneistä. Miksi ihmeessä minua harmittaisi tieto siitä, että tarjoilija hymyilee valloittavasti siksi, että siitä ropisee hänen tililleen kuun puolessa välissä rahaa. Lähinnä olen ärtynyt, jos tarjoilija EI hymyile, vaikka hänen tililleen ropisee rahaa. Palvelustahan heille maksetaan. En näe mitään vikaa siinä, että minua kohdellaan muutaman tunnin ajan kuin ruhtinatarta, koska maksan siitä. Niinhän ne oikeatkin ruhtinaat tekevät.

Pääosassa Chez Dominiquessa oli tietysti ruoka. Valitsimme neljän ruokalajin yllätysmenun, joka sisälsi muunmuassa ankanmaksaa, erilaisia vedeneläviä eri tavoin valmistettuna, häränpihvin ja vasikankateenkorvan sekä jälkiruoaksi suklaavaahtoa, banaanijäätelöä ja vihreä tee -vaahtokarkkeja. Ennen varsinaisia alkupaloja talo tarjosi meille peräti kolme tervehdystä, jotka sisälsivät muun muassa eräänlaisia korppuja, poroa ja seesamilla maustettua tahnaa sekä juustopallon ja sipuleita. Jälkiruoan päätteeksi tuli vielä viimeinen talon tervehdys, appelsiinihyytelöä, marjoin ja pähkinöin maustettu pala nougat'a, salmiakkipusu ja kardemumma-macarone. Kaikki oli erinomaisen herkullista, kaunista ja makuaisteja silkkisesti silittelevää.

Kokemus oli upea, joskin kieltämättä suhteellisen hintava. Chez Dominiquesta ei ehkä tämän vuoksi tulekaan kantakuppilaani. Toivon kuitenkin, että ehkä vielä jonain päivänä pääsisin vierailemaan tässä ravintoloiden ihmemaassa toistekin.