My new babies

Louboutin: Ron Ron

Ravintola-asu

Tänään sain ystävältäni syntymäpäivälahjan hiukan etukäteen, sillä varsinainen merkkipäivä on vasta huomenna. Olen kuitenkin varattu huomenna ja niin on kyseinen toverinikin, joten hän vei minut tänään ravintoloiten kuninkaasee, Chez Dominiqueen! Harkittuani hetken pikkumustia sai ulkoilman kylmyys minut kuitenkin valitsemaan pitkän mekon.

Ja sitten kuvaleikkiä Chez Dominiquen saniteettitiloista. Ne olivat yhtä hienot kuin ravintola ja tunnelma muutenkin. Käsipaperia ei ollut, ei suinkaan - oli oikeita pyyhkeitä pinollinen!

Itse ravintolasta juttua hieman myöhemmin. Kokemuksena se oli toki upea, mutta kuviakin on! Huomiseen. :)

(Mekko & vyö: Uff)

Sekametelikalkkuna

Nyt, kun joulu on ohi ja pelkkä jouluruokien ajatteleminenkin aiheuttaa huimausta, voidaankin palata perusasioiden ääreen. Toiset kiinalaiset ruoat ovat monimutkaisia ja vaikeita, toiset helppoja ja nopeita. Sekametelikalkkuna kuuluu jälkimmäisiin.

Syy, miksi itse pidän "sekametelikalkkunasta" on se, että ohje on todella helposti muunneltavissa. Lihana ja kasviksina voi käyttää oikeastaan aivan mitä tahansa, mitä kaapista löytyy. Ainoa, mikä täytyy ottaa huomioon, on eri kasvisten erilainen paistoaika. Porkkana kypsyy kauemmin kuin paprika, joten pannuun on ensin heitettävä kauemmin kypsyvät ja lisättävä sopivan ajan kuluttua nopeammin kypsyvät. Mutta kun tämän muistaa, vaihtoehdot ovat rajattomat.

Toinen tärkeä seikka on marinointi ja lihan paistaminen ennen kasviksia. Se tekee lihasta erityisen mureaa. Marinadiinkin voi käyttää mielikuvitusta, joskin tietyt perusainekset, kuten maissijauho, tulee aina lisätä. Myös sokeria on yleensä syytä käyttää, sillä sekä soija että sen sijaan mahdollisesti lisättävät osterikastike ja kalakastike ovat hyvin suolaisia.

Sekametelikalkkuna

Kalkkunaa tai muuta valitsemaasi lihaa

Kasviksia paloiteltuna

1-3 valkosipulinkynttä siivuttuna

4-6 siivua tuoretta inkivääriä

Marinadiin:

2 tl maissijauhoja

2 tl vettä

1/2 tl suolaa

1/2 tl sokeria

2 tl soijakastiketta

(itse lisään usein vielä ripauksen seesamiöljyä, antaa hyvää makua)

1. Pilko liha sopiviksi paloiksi, sekoita joukkoon kupissa valmistettu marinadi ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

2. Pilko valitsemasi kasvikset, inkivääri ja valkosipuli. Kuten kuvasta näkyy, itse käytin tällä kertaa sipulia, kaalin sisusta ja porkkanaa.

3. Paista lihat runsaassa öljyssä muutamassa pienessä erässä, valuta ja siirrä vähäksi aikaa syrjään (itse annan niiden vain olla siivilässä).

4. Kaada suurin osa öljystä pois niin, että jää vain 1-2 rkl ja ruskista siinä inkivääriä ja valkosipulia hetken aikaa.

5. Lisää joukkoon kasvikset ja kääntele 2-3 minuuttia (paitsi jos kasvikset vaativat eri paistoaikoja, sitten ne lisätään erissä).

6. Lisää joukkoon pari lusikallista soijaa, kääntele ja heitä lopuksi sekaan lihat. Itse lisään vielä tässä kohtaa rippusen seesamiöljyä. Kääntele vielä kerran liha kasvisten joukkoon ja sitten onkin jo valmista!

7. Ja hyvää tuli!

Talviyö

Linnanjuhlat 2010 - kauneimmat

On aika toisen osan. Aiemmassa osassa tarkastelimme, kuka iski kirveensä kiveen. Nyt katsotaan, kuka heitti tyylikkäimmät rynttyyt ylleen!

Minulla ei itse asiassa ole aavistustakaan, kuka on Riitta-Liisa Roponen, mutta hurmaavan kankaan hän on pukuunsa valinnut. Sopii blondille kuin nenä päähän ja liukuva muutos mustasta harmaaksi pienin vihrein sävein on ihana.

Eleganttius ei todellakaan ole iästä kiinni. Sen tietää Marja-Liisa Nevala, joka hätkähdyttää upeassa värissä ja on valinnut leikkauksen, joka imartelee häntä.


Punainen on mielivärejäni, joten siitä saa aina pistetä. Lisäksi puku sopii kantajalleen ja on koristeltu rinnasta viehättävin yksityiskohdin.

Vihreä kermakakku! Ja aivan ihana sellainen. Eikä nimikään naista pahenna (Linnea).

Tavallaan tämä puku on jo melkein liian yksinkertainen ja tavallinen makuuni, mutta totuus on, että kantaja vaikuttaa paljon siihen, miltä puku hänen yllään näyttää. Jenni Hiirikoski suorastaan huokuu kesäyön mystiikkaa tämä puku yllään. Mitä hurmaavin kokonaisuus.

Tässä on saatu printtityylinen puku toimimaan tyylikkäällä leikkauksella eikä kuviokaan ole liian hyökkäävä.

Minulla on tiettyjä juttuja Astrid Thorsin suhteen, mutta asusta täytyy antaa kunnia sille, jolle se kuuluu. Huikaiseva sininen pukee Astridia loistavasti.

Sori, en mahda tälle mitään. Empire-leikkaukset ja simpukkayläosat vain ovat niin ihania.


Ensi kerralla sitten vielä kunniamaininnat!

Paistetut munakoisot

Aina silloin tällöin ihmisellä on mielihaluja. Viime aikoina olen jostain syystä himoinnut erästä perinteistä ukrainalaista herkkua, paistettua munakoisoa valkosipulimajoneesin kera. Siinä on käytetty kolmea Ukrainassa erittäin suosittua raaka-ainetta, nimittäin munakoisoa, majoneesia ja valkosipulia.

Vakavasti sanoen, munakoisoa todella käytetään Ukrainassa paljon. Kummisetäni puutarhassa kasvaa joka vuosi kukkuroittain tänä tummanviolettia vihannesta. Siitä valmistetaan monenmoista herkkua, kuten juuri mainitsemaani alkupalaa tai esimerkiksi ruokalajia nimeltä saté, johon munakoiso pilkotaan kuutioiksi tomaatin ja paprikan kera. Yleistä on myöskin suolata ja säilöä munakoisoa, mutta ukrainalaiset nyt säilövät kaikkea, kuten Suomessakin ennen vanhaan tehtiin. Ukrainassa vain on enemmän säilöttävää.

Majoneesia taas Ukrainassa ja Venäjällä työnnetään joka paikkaan. Eritoten salaatteihin. En laske leikkiä, suurin piirtein ainoa salaatti, jossa EI ole majoneesia, on kaalisalaatti. Muut on upotettu sakeaan majoneesikastikkeeseen, joka on toki maistuvaa, mutta melko raskasta.

Ongelmana on kyllä löytää kunnon majoneesia kaiken sen e-sakan keskeltä, mitä useimmat tuntuvat nykyään sisältävän. Tässä ohjeessa on käytetty ihan Kruunun halpamajoneesia, koska olen yhä etsimässä kelvollista lisäaineetonta luomumajoneesia. Useimmat luomumajoneesti kun ovat vegaanisia eli ne eivät sisällä kananmunaa. Siihen minulla on vain yksi asia sanottavana: majoneesi ilman kananmunaa ei ole mitään majoneesia.

Tähän ohjeeseen tarvitset:

Munakoisoa

Suolaa

Majoneesia

Valkosipulia

1. Pilko munakoiso noin puolen sentin siivuiksi.* Ripottele päälle vähäsen suolaa, sekoita ja laita hetkeksi sivuun.

2. Valmista valkosipulimajoneesi pilkkomalla ensin valkosipuli ja sekoittamalla siihen sopivaksi katsomasi määrä majoneesia.

3. Valmis majoneesi.

4. Huuhtele munakoisoviipaleet, taputtele ne kuiviksi ja paista keskilämmöllä kullankeltaisiksi.

5. Annostele muutamille siivuille valkosipulimajoneesia ja aseta toinen siivu päälle.

6. Kuten kuvasta näkyy.

8. Kelpaa alkupalaksi mihin vain juhliin!

* Voit pilkkoa munakoison myös pitkin pituuttaan kielen muotoisiksi siivuiksi. Tätä mallia kutsutaan nimellä "yazitski" eli "pienet kielet" - silloin vastakkain ei laiteta kahta erillistä siivua vaan yksi siivu taitetaan keskeltä.

Joululahjatoivelista

Joulu tulla jolkottaa ja näin huomionkipeänä materialistina halusin tehdä kaikenkattavan joululahjalistan ja jakaa sen kanssanne. Tähän minut inspiroi toverini Sonia omalla listallaan joulupukille.

Törmäsin kuitenkin sellaiseen pieneen ongelmaan, etten olekaan aivan niin materialisti kuin olen kuvitellut. On totta kai asioita, joita periaatteessa haluan, kuten uusi sohva, pitkät nahkahansikkaat, jaloillaan seisova peili, lämpörullat ja sen sellaista, mutta ne ovat juttuja, jotka joka tapauksessa jossain vaiheessa hankin itse itselleni. En tahdo kenenkään hommaavan minulle sohvaa, koska tahdon itse valita oikeanalaisen enkä vielä tiedä, millainen se tulee olemaan.

Pohdittuani ankarasti, keksin vain muutaman jutun, jotka voisin toivoa joulupukin lisäävän listalleen minua varten. Behold.

Tieteen Kuvalehden vuosikerta. Myös Tiede-lehti kelpaisi. Tai National Geographic. Joku näistä. Kuva täältä.

Kalevala Korun Carmen-korvakorut. Minulla on jo Carmen-riipus, joten korvakorut täydentäisivät setin. Kuva täältä.

Minna Parikan Belle-kengät punaisina. Kuva täältä.

Matka Ecuadoriin ja aivan erityisesti Galapagos-saarille. Moikka, leguaanit! Kuva täältä.

Lisäksi toivoisin tietysti maailman rauhaa, islamin uskon maltistumista, naisten aseman parantumista Intiassa, Kiinassa ja erinäisissä muissa maissa, orjuuden loppumista ja onnellisia ihmissuhteita. Asioita, jotka eivät eittämättä hiukan tärkeämpiä kuin Minna Parikan kengät, mutta joita ei valitettavasti voi vain ostaa kaupasta.

Silti kaikkein tärkeintä minulle itselleni, itsekkäästi ja henkilökohtaisesti olisi mielenrauha. Rakas joulupukki, vapauta minut kahleista ja suo minulle rauha.

Pikkujoulutunnelmissa

Pikkujouluissa pukeudutaan punaiseen. Ja hienostellaan yli kaikkien rajojen. Ainakin, jos on kyse tietystä kissaeläimestä, joka viihtyy merenneitomekoissa ja pitää 80-luvusta.

Oli muuten hauskaa. Kuvattavalla ja kuvaajalla.

(Vintagemekko Uffilta)

Linnanjuhlat 2010 - kauheimmat

En itse asiassa katsonut linnanjuhlia. Olin töissä! Mutta mitäpä olisi muotiblogi ilman kattavaa kollaasia Suomen julkisimmista bileistä ja pistävää kommentaaria sen ohessa? Ja se oli sitten retorinen kysymys.

Minulla on nyt tässä kolme kategoriaa, kauheimmat, kauneimmat ja kunniamaininnat. Koska kitiseminen on kivaa, aloitetaan kauheimmilla.

Virpi Kuitunen on raskaana. Kiva, mutta ei se silti tarkoita, että tätikolttu näyttää hyvältä kenenkään päällä. Etenkään epämääräisen harmaana.


Minna Kauppia on jo tituleerattu juhlien kuningattareksi ja kenties tätä ennakoiden Kauppi hankki kampaajalla päähänsä punkkarikruunun. Puvun väri on kiva, mutta röyhelövyöry pudottaa pisteet miinuksen puolelle.


Jäiköhän Helena Ihamuotilalta nyt joku marimekkokangas hyödyntämättä? Meinaan, ei niiden muidenkaan lisääminen tähän sateenkaareen olisi enää pahentanut asiaa. Silmiin sattuu.


Istuvat puvun yläosat ovat kiva juttu, huonosti istuvat taas...


Ensinnäkään, en ole printtimekkojen ystävä. Toiseksi, väri ei imartele edes tummaa Abu-Hannaa. Kolmanneksi - miksi puku muistuttaa kauttaaltaan juutisäkkiä, jonne on piilotettu pieni tumma tyttö?

Väri on upea, mutta onneksi puku istuu oikein huonosti. Eiku...


Krista Kososenkin asua oli jo ehditty kehua, mitä en ymmärrä ollenkaan. Myönnettäköön, väri sopii Kososelle kyllä, mutta puvun malli saa hänet näyttämään kehonrakentajalta - eikä missään hyvässä mielessä.


Hei Susanna Palin, nämä eivät ole hääsi.

P.S. Kuvat Ylen arkistosta.